KILTAMATKA NORMANDIAAN
MATKAKERTOMUS 30.8. - 4.9.2010
Oppaana eversti Sampo Ahto ja matkanjohtajana Matti Soini
Teksti: Matti Soini
Kuvat: Sirkka Ojala ja Hannu Vettenranta
Maanantai 30.8. 
Kokoontumisajot Helsinki-Vantaalle aamutuimaan onnistuivat erinomaisesti.
Viehättävä Ikaalisten Matkatoimiston virkailija oli valmiina hyvissä ajoin ennen sovittua määräaikaa matkalippujen jakoon. Koko 45 henkilön joukkomme oli koossa ja valmiina lähtöön.
Lentomatkakin sujui varmoissa Finnairin ohjissa ja saavuimme Charles de Gaullen kentälle muutaman minuutin etuajassa. Huolimatta kentän opasteista onnistuimme löytämään bussimme, joka Xavier-kuljettajan ohjaamana kiidätti meidät tuota pikaa Roueniin.
Matkalla kohti Rouenia.
Matkan aikana Sampo Ahto kertoili tuttuun ja mielenkiintoiseen tyyliinsä tarinaa ja faktaa alueen historiasta johdatellen meidät huomaamatta syvälle Normandian historiaan. Tutuksi tulivat niin totuudet ja tarinat niin Vilhelm Äpärästä, myöhemmin V Valloittaja sekä Orleansin Neitsyestä. Muutaman tunnin pysähdys Rouenin vanhassa kaupungissa ja perusteellisempi piipahdus Rouenin katedraalissa sai osallistujat haukkomaan henkeään.
Toisen maailmansodan taistelut ja erityisesti Normandian maihinnousuun liittyvät ilmapommitukset raunioittivat kaupungin, jonka vanha osa on entisöity upealla tavalla.
Saavuimme Caeniin ohjelman mukaisesti. Yhteisen illallisen jälkeen väsynyt mutta alkuun tyytyväinen matkaajien joukko meni kiltisti huoneisiinsa lepäämään.
Rouenin katedraali pilvisenä maanantaipäivänä.
Tunnistatko oppaan?
Katedraali on remontissa joka kestänee pitään...kuten sen rakentaminenkin.
Katedraalin upeat lasimaalaukset pysäyttivät katsojan.
Katedraali sisältäpäin.
Rouenissa ihasteltiin Rouenin kathedraalin kauneutta ja käveltiin kaupungin kaduilla eversti Sampo Ahdon kertoessa kaupungin ja sen talojen tarinaa.
Kohti katedraalia...
Vettenrannat ostamassa välipalaa...sillä lentokoneessa tarjolla oli ollut vain kuiva sämpylä...
...ja herkkuvalikoima oli runsas.
Vanhojen rakennusten koristuksista löytää usein lohikäärmeen...niiden tarkoitus on pitää pahat voimat loitolla.
.
Iltapäivällä jatkettiin matkaa kohti Caenia, jossa majoituttiin ja illastettiin Hotel Ibis Caen Centressä.
Ruusut kukkivat Rouenissa edelleen.
Väsymätön matkaoppaamme eversti Sampo Ahto kertoi automatkoilla Normandian historiasta ja maihinnoususta.
Tiistai 31.8. 
Erinomaisen Hotel Ibis Centre Caenin mestarikokin loihtiman aamiaisen jälkeen lähdimme tutustumaan maihinnousualueen länsiosiin.
Mervillen patterissa Sampo Ahto näyttää kartalta maihinnousun tapahtumapaikkoja.
Mervillen patterin rakennelmat sävähdyttivät lähes Tykistömuseon tasoisella esityksellään. Ulkona seissyt DC 3 –veteraani sai ”meidät lentäjät” värisemään.
Mervillen bunkkeri, jossa nähtiin aidontuntuinen esitys tykistötaisteluista. Esitys oli lähes Suomen Tykistömuseon multimediaesitysten tasoinen.
DC 3, vanhin ja varmin kuljetuskone, joka oli mm Pirkkalan taivaalla elokuussa.
Matkalaiset Pegasus-sillalla ihmettelemässä sen juurelle liitokoneilla tehtyä maahanlaskua.
Matkanjohtaja Matti Soini ja TykPr:n Killan puheenjohtaja Jorma Ruuskanen Pegasus-sillalla, taustalla esimmäisenä "vapautetettu" talo...
Käynti Pegasus-sillalla ja kahvit ensimmäisessä vapautetun Ranskan talossa, mikä nykyisin toimii kahvilana, saivat aikaan ihmeellisiä tunteita.
Duistrehamin tulenjohtoasema-bunkkerimuseo sai vanhan tj-miehen sydämen sykkimään. Tuijottelu lähes kolmemetrisen etäisyysmittarin läpi muistutti, että eihän se ”aita kaatunut” kloppinakaan.
Kyltti sillan pielessä.
Piipahdus Coursellesin läpi muistutti Charles de Gaullen puheesta, missä hän korosti Ranskan maihinnoususta Normandiaan, jota toimenpidettä avustivat länsivallat. Ranskalaisia maihinnousujoukoissa oli vain 177 miestä - mikä lie puoliksi tapettu komppania - mutta voihan tuota operaatiota noinkin tulkita. Kerrotaan, että tuon C de Gaullen lausunnon kuultuaan operaation johtaja kenraali Eisenhower joutui nauttimaan sydäntä vahvistavaa lääkettä.
Visiitti Arromanchesissa, maihinnoususta kertovan dokumentin katselu 360 asteen teatterissa ja visiitti tekosatamamuseossa sekä merellä vielä olevien ”tekosataman” rippeiden katselu aiheutti melkoisesti kysymyksiä. Miten ihmeessä sellaisessa tilanteessa saatiin satojatuhansia sotilaita, ajoneuvoja ja samoin satojatuhansia tonneja tarvikkeita siirretyksi maihin? Vastaus lienee ”hyvin” mutta en olisi halunnut olla se majuri, jonka vastuulla oli liikennejärjestelyt.. ( Sampon lainaus).
...ja sitten kahville ensimmäisenä "vapautettuun" taloon, joka toimii nykyisin kahvilana. Hannu Vettenranta ja muhkeat croissantit.
Ensimmäinen "vapautettu" talo Pegasus sillan kupeessa.
Kahvilassa Veikko Rantaniemi ja Irma ja Olavi Kandolini maistelivat Normandialaista siideriä. Ampiaiset olivat vaan vähän liiankin kiinnostuneita siiderin mausta ja Olavi yrittää häätää niitä pois.
Cafè noir ja paikallisia leivonnaisia...
Pegasus sillalta lähdettiin Bunkkeri museoon.
Amerikkalainen M7 panssarivaunu ja V1
Miesten aamiainen maihinnousun aikaan...
Näitä englantilaisten jättämiä unikkoseppeleitä löytyy lähes jokaiselta muistomerkiltä.
Arromanchesin kaupunki meren rannalla. Oikealla osia liitttoutuneiden rakentamasta "satamasta".
Filmi jonka katsottiin elokuvateatterissa oli elämys jota ei heti unohda.
Eversti Sampo Ahto ja maihinnousukirjallisuus...tiistain kirjaostoksiin hupeni Sampolta pari sataa euroa. (tätä tietoa ei saa levittää "kotijoukoille")
Välillä pitää myös tankata, Arromanchesilaisen ravintolan tarjoiluehdotus tiistaipäivälle.
Retken Talvisodan veteraanit -kenrl Yrjö Kärkkäinen (oik) ja maj Matti Niemi - tutkivat ranskankielistä ruokalistaa...
Arromanchesiin saavuttiin päivän päätteeksi. Osia "sotasatamasta" on edelleen näkyvissä.
Arromanchesissa ehti myös rannalle ihmettelemään nousuvettä...kuva: Hannu Vettenranta.
Maittava illallinen hotellilla päätettiin yhteisesti laulettuun Tykkipojan lauluun, joka sovittiin jatkossa perinteiseksi …
keskiviikko 1.9.
Retkeläiset saivat päivittäisen C-vitamiiniannoksensa karhunvatukkapensaista.
Osa vatukoista oli tosin vielä raakoja.
Longues-sur-Merin saksalaispatteriin tutustuimme kauniissa kesäsäässä.150 mm:n vanhat ranskalaistykit eivät saaneet aikaan erityisiä väristyksiä.Maalauksellinen ylänkö myyränreikineen ja yläpuolella liitelevine haukkoineen sen sijaan kyllä.
Longues-sur-Merin saksalaispatteri.
Colleville-sur-Merissä tutustuttiin Widerstadnest 62:een ja sen ihmeelliseen taisteluun, missä 350 saksalaista pidätteli pitkään hyökkäävää jenkkien 1.Divisioonaa. Voimasuhteet olivat käsittämättömät - 1:200 -.
Yksinäinen puu rannalla...
Käynnit amerikkalaisten hautausmaalle St. Laurentissa (n 9500 kaatunutta, joukossa myös suomalaisen sukunimen omaavia).
ja saksalaisten hautausmaalle La Cambeèssa (yli 21000 kaatunutta), saivat raavaatkin miehet hiljentymään. Pointe du Hocin niemen pommitusten jäljet näkyvät ilmeisesti ikuisesti...
Ryhmä tutkii hautausmaan muistomerkkiä ja sille tuotuja seppeleitä.
Pointe du Hocin pommitettu niemi isoimmat kuopat ovat syntyneet ilmapommituksista.
Tykkiasema Pointe du Hocin pommitetulla niemellä.
Bayeuxissa katselimme maailmankuulua seinävaatetta 1000 luvun alusta. Siinä kerrottiin Wilhelm Bastardin - myöhemmin W Vallottajan tarina ommelluin ja aplikoiduin kuvin.
Porukka meni paikalliseen ravintolaan päivän päätteeksi ansaitulle kahville ja oluelle, kuva: Hannu Vettenranta.
...ja sillä aikaa Sirkka kuvasi taas Bayeuxissa katedraalia.
Bayeuxin katedraali
Näkymä Bayeuxin keskustan tuntumasta.
Illansuussa palattiin hotellille Caeniin jossa Illallinen nautittiin perinteisin menoin ja se päättyi yhdessä esitettyyn Tykkipojan lauluun.
Sirkka kuvasi veteraanimme - kenraaliluutnantti Yrjö Kärkkäinen, entinen Mikkelin tykistösuojeluskunnan jäsen ja myöhempi Rajavartiolaitoksen komentaja, vierellään majuri Matti Niemi Helsingistä ja yliluutnantti Heikki Laaksonen Tampereelta.
Torstai 2.9.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin klo 8.30 kohti Normandian länsirajalla olevaa Le Mont-St-Michelin luostaria, joka kuuluu tämän maailman ihmeellisyyksien kärkisarjaan.
Le Mont-St-Michelin luostari autonikkunasta kuvattuna.
Luostarin kirkkorakennus on rakennettu kallion päälle, kuva: Hannu Vettenranta.
Sampo kertoo taas tarinaa...
Laskuvesi ja luostarin senää...
Luostarin keskellä olevan kirkon torni.
Luostarin kirkko on rakennettu kallion päälle ja rakennukset kiertävät sitä. Rakennuksia on kolmessa kerroksessa ja kirkko on ylimpänä. Luostarissa on dormitarium eli munkkien makuuhuoneet, tynnyriholvattu katto, rukoushuoneet,ristikäytävä ja ritarisali.
Luostarissa on myös oravanpyörä, jota yleensä kaksi vankia polki. Näin saatiin tavaraa ylös ja alas.
Luostarin Kauniit pylväiköt.
Luostarin lattialaatta.
Ostoksilla Luostarin turistimyymälässä, kuva: Hannu Vettenranta.
Bussimatkoilla Sampo Ahto kertoi Normandian maihinnoususta tällä alueella ja yleistilanteen kehittymisestä kesällä 1944.
Kalastajia Bretagnen rannikolla.
Bretagnen rannikkoa, kuva: Hannu Vettenranta.
Näköalapaikan karttaa tutkitaan ja kuvia näpsitään kilvan hienoista maisemista.
Harmi kyllä kiikari oli rikki.
Luostarisaarelta ajettiin Bretagnen puolelle St-Malon kaupunkiin, josta myös taisteltiin vuonna 1944 mutta joka lisäksi on Ranskan ykköskohteista.
Jorman jäätelötauko St-Malon kaupungissa, kuva: Hannu Vettenranta.
Purjeveneitä St-Malon satamassa.
St-Malon kaupunkia kiertävältä maisemareitiltä.
Kaupungin upeat hiekkarannat.
Rannalla on rakennettu aallonmurtaja jonka pitäisi estää etteivät kaupungin rantakadut kastu myrskyllä...mutta silti vesi usein tulvii kaupunkiin.
St-Malossa oli myös paikallista taidetta myytävänä.
Porukkaa paikallisessa kahvilassa.
Sirkan kaunis sitruunatorttu eli tart au citron.
Veikko päivän päätteeksi ansaitulla oluella, kuva: Hannu Vettenranta.
Hauska varoitusmerkki St-Malossa.
Salkoruusuja löytää sieltä täältä talojen seinustoilta.
Perjantai 3.9.
Falaisessa kävimme tutustumassa kanadalaisten sankarivainajien hautausmaahan, mikä käynti oli yhtä koskettava kuin edellisetkin hautausmaavisiitit. Nuoria poikia 19-vuotiaista lähtien oli saateltu siisteihin ja linjakkaisiin riveihin. Merkillepantavaa oli, että jokaisessa hautakivessä on merkintä vainajan iästä ja lähes jokaisessa jonkinlainen muistolause - esim GONE BUT NOT FORGOTTEN. Montoremelissä tutustuimme puolalaisten taisteluihin, missä he torjuivat SS Hitlenr Jugend Divisioonan hyökkäyksen aiheuttaen sille noin 10000 kaatuneen ja lähes 40000 sotavangin tappiot - noin 50% divisioonan vahvuudesta.
Kuvaaja maisemassa...kuva: Hannu Vettenranta.
Chartresin katedraali sai kaikki matkalaiset haukkomaan henkeään 1100-luvun rakennustaiteen mestarinäytteenä. Tosin katedraali valmistui vasta 1300-luvun alkupuolella. Nytkin sitä restauroidaan. Monen mielestä se on maailman kaunein katedraali.
Katedraalin torni, ikävä kyllä taas oli remontti käynnissä katedraalin etuosassa.
Kaksi katedraalin 176 lasimaalauksesta.
Kynttilöitä sytyteltiin katedraalissa...kuva: Hannu Vettenranta.
Ranskalainen linja-auton kuljettajamme Xavier palveli meitä hyvin koko matkan ajan.
Ryhmä odottaa Pariisin hotellin edessä illalliselle lähtemistä. Kolmas (oik) Ilmapuolustuspiirin päällikkö evl evp Heikki Lahtela tarkastelee menoreittiä Montmartren kukkulalle navikaattoristaan. Toimintaa seuraavat Heikki Laaksonen ja Pertti Luoma.
Kävelymatka ravintolaan kävi iltalenkistä monine portaineen...
Pariisiin saapuessamme saimme tutustua miljoonakaupungin liikenteeseen mutta pääsimme kuitenkin perille Montmartren kukkulan kupeeseen hyvissä ajoin. Illalisen nautimme erinomaisen paikkakuntalaisen parivaljakon musisoinnin säestämänä Le Mère Catherine-ravintolassa Sacrè Couren kirkon kupeessa.
Saapuminen La Mére Catherine-ravintolaan.
Taiteilija työssään...
Muotokuvapiirtäjät odottelevat Montmartrella asiakkaita ikuistettavaksi.
Maalaus Montmantrella olevan gallerian ikkunassa.
Matti Soini luovutti eversti Sampo Ahdolle TykPr killan kiitoksena muistoksi matkasta kellon, jonka kellotaulussa perinnevaljakko laukkaa.
Illallisen pääruoaksi oli lammasta.
Ilta oli lämmin ja iltavalistuksessa oleva Montmartren kukkula oli tunnelmallinen.
Pariisin taivaan alla (Sous la chiel de Paris)
Pariisin taivaan alla soi sävel näin mm mm mm,
Vieläkin tunnen Pariisin sydämessäin.
Pariisin taivaan alla voit kohdata ystävän
Onnen niin suuren jota et luullutkaan löytyvän
Rannalla Seinen käyt, siltojen luona näyt
mielesi kiehtoo Pariisin omaksi silloin jäät
Pariisin taivaan alla soi laulu näin laa laa laa
Kaikille muistojen Pariisi hymyää
Siellä Notre Dam kaunis Sacre ceur.
Siell' ihanin Louvre sun taiteiden huomaan vie.
Tuon kaiken muistaa myös yhäti sun
oi ystäväni mun jonka
kohtasin
illoin Pariisin.
Pariisin taivaan alla soi sävel näin mm mm mm,
Vieläkin tunnen Pariisin sydämessäin.
Pariisin taivaan alla voit kohdata ystävän
Onnen niin suuren jota et luullutkaan löytyvän
Rannalla Seinen käyt, siltojen luona näyt
mielesi kiehtoo Pariisin omaksi silloin jäät
Pariisin taivaan alla soi laulu näin laa laa laa
Kaikille muistojen Pariisi hymyää
Pariisin taivan alla siell' onni suo odottaa
Ystävän löytää ken onnen suurimman saaavuttaa
Pariisin taivaan alla soi laulu näin laa laa laa
Siellä sen kerran ken kuullut on sit'ei unhoita.
Lauantai 4.9.
Teksti ja kuvat: Sirkka Ojala
Lauantai aamu alkoi jälleen auringon paisteessa. Aamukävelylläni Montmartren kukkulalle ikuistin Sacrè coeurin kirkon aamuvalossa sekä näkymän näköalatasanteelta sous la chiel a Paris aamun utuisissa tunnelmissa.
Sacrè Coeur kirkko Montmartren kukkulalla. Kirkon rakentaminen aloitettiin jo vuonna 1875 mutta valmistumisvuosi oli vasta 1919. Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimmalla kukkulalla ja näkyy yli kaupungin.
Kirkon kupolin sisämaalus.
Kynttilät kirkossa.
Aamu usvainen Pariisi lauantaina kello kahdeksan jälkeen.
Portaat Montmartren kukkulalle.
Päivän ohjelmaan kuului myös antoisa kiertoajelu Pariisissa, jonka aikana tutustuttiin myös Tour Eiffeliin joka rakennettiin Pariisin maailman näyttelyyn vuonna 1889. Tornista on tullut Pariisin kaupungin symboli ja suosituin turistikohde, iltavalaistuksessa torni on todella kaunis.
Molemmat oppaat bussissa lauantaiaamuna.
Tour Eiffel aamu usvaisessa vastavalossa...
Concorden aukion obeliski.
Riemukaari (Arc de Triomphe) on yksi Pariisin kuuluisimmista nähtävyyksistä. Napoleon Bonabarte aloitti kaaren rakentamisen vuonna 1806 mutta se valmistui vasta vuonna 1836. Siihen on kaiverrettu kaikkien Napoleonin sodissa kuolleiden nimet. Myöhemmin Riemukaaren alle on sijoitettu ensimmäisessä maailmansodassa taistelleen tuntemattoman sotilaan hauta.
Veneitä Seinejoella.
Matkalaiset Pariisin kahvilassa ennen kotiinlähtöä.
Vielä Pariisin taivaalla, mutta matkalla kohti kotimaata Finnairin sinivalkoisin siivin.
Takaisin sivun alkuun TÄSTÄ
