KILTALAISET JÄÄKÄRIEN JÄLJILLÄ
MATKAOHJELMA 29.8. - 2.9.2011
Tallinna-Pärnu-Riika- Rundale - Gullingin kylä -Misse-joki- Jurmala- Riianlahti - Mannerheimin kartano Aprik- Libau – Riika – Sigulda – Cesis – Valmiera – Valga - Pajun taistelupaikat - Viljandin linnoitus - Tallinna.
Matkakertomuksen teksti ja kuvat: Matti Soini ja Hannu Vettenranta
Maanantai 29.8.
Matka alkoi klo 02.00 Kankaanpäästä Hannu Vettenrannan koottua ”paikkakuntalaiset” A Lamminmäen onnikkaan, jota ohjasti Matti Heikkilä. Muutaman mutkan jälkeen joukko oli koossa Helsingin Länsiterminaalissa, missä nousimme Tallink Stariin.
Matkalaisten autonkuljettajana toimii
Matti Heikkilä, joka on matkalaisten mukaan loistotyyppi.
Lamminmäen viihtyisässä onnikassa on mukava matkustaa ja kuunnella matkan aikana Sampon tarinoita.
Kaksi Mattia tarinoi, matkanjohtaja Matti Soini ja kuljettaja Matti Heikkilä.
Pienen keikuttelun jälkeen saavuimme etuajassa Talliinnaan.
Pysähdyimme Märjamaalla. Hiljennyimme hetkeksi natsismin ja stalinistisen kommunismin uhrien muistoksi pystytetyn paaden viereen.
Ensihetkestä lähtien huomasinmme, ettei kyseessä ole pelkästään tutustuminen Jääkäriemme vaiheisiin. Eversti ja sotahistorioitsija Sampo Ahto kertoi totuuksia niin Viron, Latvian kuin Liettuankin historiasta aikojen alusta nykypäivään. Vierailimme Viron entisen presidentin Konstantin Pätsin muistomerkillä Tahkurannassa, missä saimme pääosan joukosta ryhmäkuvaan.
Tämän poikkeamisen jälkeen kuulimme perusteellisen selostuksen Suomen itsenäisyyden esivaiheista, joihin jääkäriliikkeen historiakin kuuluu.
Riikaan saavuttuamme kävimme yhdessä kunnioittamassa latvialaisten sankarivainajien muistoa ja laskimme Tykistöprikaatin Killan seppeleen ikuisen tulen muistomerkille. Laskijoina olivat entinen Tykistöprikaatin komentaja kenraaliluutnantti Esa Tarvainen, Kankaanpään Seudun Tykistökilta ry:n puheenjohtaja Hannu Vettenranta sekä pääaselajin ja veljeskillan Porin Rykmentin Prikaatin killan edustajana Sakari Vase.
Majoituimme Radisson Blue Latvija hotelliin, jonka SkyBarista avautui eteemme koko Riika kaikessa kauneudessaan. Pariisin veroisia näkymiä ja erinomainen palvelu. Illan kruunasi loistava buffet-illallinen samaisessa hotellissa.
Tiistai 30.8.
Tiistai-aamupäivän kulutimme tutustumiseen Riian vanhaan kaupunkiin. Vuonna 1201 perustetun linnoituskaupungin historia tuli tutuksi Sampon kertomana noin viiden kilometrin aamukävelyn aikana. Viivähdys Latvian Vapaudenpatsaalla selvitti osallistujille, etteivät patsaan tähdet suinkaan liity mitenkään Neuvostoliittoon vaan kuvaavat Latvian kolmea maakuntaa. Neuvostomiehityksen rujot jäljet on lähes peitetty ja kaupunkia on entisöity upealla tavalla. Latvian miehityksen museo 1940 – 1991 saa jo ulkokuorellaan kylmät väreet selkäpiihin. Sisäpuolella on kuvattu sekä natsimiehityksen että neuvostomiehityksen kauheudet.
Iltapäivällä tutustuimme Rundalen kartanoon, kuva puistosta.
Kävimme myös laskemassa seppeleen 1916 kaatuneiden jääkäreiden haudalle Gullingen kylässä.
Seppelettä olivat laskemassa Seppo Mäki Oulusta, eversti Jouko Huhtala Helsingistä ja Vammalan Seudun Tykistökillasta ja yliluutnantti Matti Teelmäki Kankaanpään Tykistökillasta. Iltapäivän kuluessa saimme kuulla elävästi esitetyn selvityksen jääkärien sotatoimista kesällä 1916 Misse-joella vaikka itse asemiin emme kävelleetkään. Sen sijaan samat hyttyset, jotka aiheuttivat ongelmia jääkäreille, kiusasivat meitäkin.
Keskiviikko 31.8.
Matkakuvaaja Hannu Vettenranta poseeraa....
Keskiviikkona kävimme ohimennen Jurmalassa tutustumassa entiseen neuvostoliiton rantalomakohteeseen, johon on rakennettu viime vuosina tasokkaitakin rantaloma-asumuksia.
Riian vapaudenpatsas (yläosa).
Riian vapaudenpatsas (alaosa).
Sieltä jatkoimme Aa-joelle tutustuen jääkäreiden taisteluasemiin ja muistomerkkeihin.
Jurmalan lomakylää, joka neuvostoaikana palveli vain hyvin menestyneitä neuvostojohtajia mutta on nyttemmin saavuttamassa mainetta viihtyisänä rantalomakohteena.
Helena ja Jouko Järvensivu Jurmalan kävelykadulla.
Eversti Sampo Ahto kertoo jääkärien tarinaa muistomerkillä.
Aa-joella kaatuneiden jääkäreiden hautamuistomerkki” Vieressä on varsinainen hauta, johon on haudattu sekä suomalaisia jääkäreitä, joiden nimet ovat muistomerkissä että saksalaisia sotilaita.
Neuvostomiehityksen aikana muistomerkin kivet otettiin hyötykäyttöön , kun silloinen Sosialistisen Neuvostotasavaltojen Liiton valtias Breznev tarvitsi kiviainesta kommunistisiin monumentteihin Latviassa. Tämä kuten sadat muutkin vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen liittyneet hävitetyt muistomerkit uusittiin nopeasti neuvostomiehityksen päätyttyä 1990-luvun alussa. Samanaikaisesti siirrettiin sorron aikakauden muistomerkit mm kaikkialla sojottaneet V I Leninin patsaat hylkytavaroiden joukkoon. Vain Suomessa ja Tampereella kyseenalaista henkilöä kunnioitetaan oikein valtion tukemalla museolla.
Kotiseutumuseon Mannerheimille omistetusta huoneesta.
Matkan varrella Libauhun poikkesimme Mannerheimin entisessä kartanossa Aprikenin kylässä, missä nykyisin toimii ”ala-aste”. Koululla toimii kotiseutumuseo, jonka yksi huone on omistettu marsalkka Mannerheimille. Päivän virallinen ohjelma päättyi jääkäreiden valakirkkoon Libaussa.
Jääkärien kunniataulu St. Triniatis kirkon seinällä, (kuva: kirkon arkisto).
St. Triniatis kirkko on valmistunut vuonna 1758. Suomalaiset jääkärit vannoivat
tässä kirkossa sotilasvalan 13.2.1918. kerrotaan, että valatilaisuuden jälkeen on uruilla soitettu
Jääkärimarssi mutta ei kokonaan, koska pelättiin kirkon halkeavan, (kuva: kirkon arkisto):
Illallisella Hotelli Amritassa 31.8.
Vasemmalta Paula Soininen, Marja Koukku, Matti Teelmäki, Hannu Vettenranta ja Kalle Koukku.
Oikealta Aila ja Matti Harri, Jouko Huhtala, Veikko Rantaniemi, Vesa Mäkipää ja Matti Heikkilä.
Vasemmalta Esa Leskinen, Sirkka ja Matti Soini, Sampo Ahto, Kari Höglund.
Torstai 1.9.
Vietettyämme yön Amrita-hotellissa ja syötyämme maittavan aamiaisen kävimme Liepajan torilla ihastelemassa alkusyksyn torin väri- ja kukkaloistoa sekä runsasta ruoka- ja vaatetarjontaa. Koulut alkoivat täällä tänään. Oppilailla on tapana viedä ensimmäisenä koulupäivänä opettajalleen kukkia, Tutustuimme myös entiseen punalaivaston Itämeren alueen suurimpaan laivastotukikohtaan Karostassa aivan Libaun kupeessa. Keisarillisen Venäjän aikaiset kasarmit ja maneesit näyttivät ikäisekseen kohtalaisen hyväkuntoisilta. Sen sijaan neuvostoajan kasarmit ja asumukset olivat tyyppikunnossa, vanhan ja rappeutuneen näköisiä, mitä ne olivat jo uutena. Restaurointi oli kovassa vauhdissa. Varsinkin tsaarinaikainen merimieskirkko saa piakkoin upean ulkoasunsa takaisin.
Matka jatkui kohti Cesistä. Matkalla nautimme välipalaa Länsi-Euroopan suurimmassa hirsirakennuksessa Lidossa, Riian kupeessa. Käynti kyseisessä ravintolassa oli melkoinen kokemus. Hälinästä ja valtavasta asiakasmäärästä huolimatta saivat matkalaiset näläntunteensa tyydytettyä ravintolan kymmenistä tarjoilutiskeistä.
1.9. koulujen alkamispäivänä latvialaisiin tapoihin kuuluu kukkien vienti opettajalle
ja myöskin erittäin viimeistelty pukeutuminen.
Eliina, Raija ja Tuula marssitauolla.
Rami sienikaupoilla.
Ottaisko, miettii Veksi...Veksi himoitsee herkkuja, mutta tällä kertaa vain katseella.
Paavo, Lasse ja Jokke torilla.
Kale vihanneskaupoilla.
Marssitaukoa viettivät myös Martti, Matti ja Hannu.
Kasarmien kulta-aika taitaa olla ohi...
Lisää rappiota
Lidon kassaneiti.
Raija ja Eliina odottelevat lounasta Lidossa.
Lido ulkoa
Harjoituksen aiheena etäisyyden arviointi. Arvaukset vaihtelivat kahden ja viiden kilometrin välillä, oikea vastaus 1800 metriä.
Ei o Vileeni, ne poistettiin jo 1991.
Hyvän miehen luola.
Luolan suuaukko
Hyvän miehen luolassa rouvat kokeilivat, miten hyvin vanha uskomus pitää paikkansa. Sen mukaan luolassa olevan lähteen vedellä kasvonsa pesseet naiset saavat nuoruuden kauneutensa takaisin.
Naiset toivovat nuoruutensa palaavan kasvopesun jälkeen...
Hotelli Cesis Amrita majoitti matkalaiset viehettäviin tiloihin – osan vähän ahtaampiin, osan tilaviin, kaikki kuitenkin tarkoitukseen sopivia.
Illallinen aloitettiin hiljaisella hetkellä kiltaveli ja majuri Olavi Kandolinin muistoa kunnioittaen. Lauloimme Tykkipojan laulun tunnelman kohottamiseksi ja kuulimme Liisa Hulkkosen lausumana Eino Leinon runon Torjuntatahto. ”Ja he tahtovat marssia Narvikiin, kotikontumme kautta korjan. Ja ruhjoa…
Päätösillallisella Hotelli Kolonna, Cesis.
Kenraaliluutnantti Esa Tarvainen kiittää matkalaisten puolesta…
Matkanjohtaja evl Matti Soini.
Liisa Hulkkonen lausui runon, (kuvassa keskellä).
Perjantai 2.9.
Teksti ja kuvat: Hannu Vettenranta
Hyvin nukutun viimeisen Latvian-yön aamu valkeni hieman nuhjuisena mutta se nyt ei reippaita tykkimieshenkisiä matkalaisia haitannut vaan kiireesti lastasimme auton ja sateensuojat viuhuen kiiruhdimme Sampon perään katselemaan viime hetken nähtävyydet Cesisissä.
Vanhin Cesisin asuinalue on Riekstu-kukkulalle vendien rakentama mäkilinna, jonka rauniot ovat nähtävissä.
Ensimmäinen maininta linnasta on vuodelta 1206.
Pakollisten valokuvausten jälkeen ahtauduimme bussiin ja suunnistimme kohti Viroa ja Valgaa. Latvian ja Viron raja kulkee keskellä kaupunkia siten, että 2/3 kaupungista on Viroa .
Valgan kaupungin pohjoispuolella on Pajun taistelun muistomerkki, jonne ryhmityimme seppeleenlaskuun. Laskijoina olivat tällä kertaa eversti Sampo Ahto, Kaarlo Koukku Vammalan Seudun Tykistökillasta sekä everstiluutnantti Matti Soini.
Seppeleen laskku Valgan pohjoispuolella Pajun taistelun muistomerkillä.
Laskijoina eversti ja sotahistorioitsija Sampo Ahto, VIP Sastamalan kunniajäsen Kalle Koukku Kiikasta ja VIP Sastamalan puheenjohtaja ja VAPE:n hallituksen jäsen Matti Soini Mouhijärveltä.
Eversti Sampo Ahto laski TykPr killan seppeleen.
Kuvassa Kalle Koukku.
Pajun taistelu käytiin Viron vapaussodassa 1919. Se päättyi virolais-suomalaisten joukkojen voittoon. Saavutettu voitto oli merkittävä Etelä-Viron vapauttamista ajatellen. Suomalaista vapaaehtoispataljoonaa ”Pohjan poikia” komensi entinen Venäjän armeijan kapteeni Hans Kalm (k.1982), joka oli kunnostautunut jo Suomen Vapaussodassa
Saavuimme viimeiselle etapille Viljandiin, jossa vielä pikku sateessa käväisimme Viljandin linnoituksen raunioilla. Pidimme myös kavitauon ihastellen sisätiloista äkillistä rankkasadetta.
Viljardiin saavuttaessa satoi...
mutta Viljandista lähtiessä aurinko jo näyttäytyi ja pilvet hävisivät.
Iltapäivän ruuhkassa pääsimme onnellisesti -täpärää ohitustilannetta unohtamatta -Tallinnaan, jossa joukolla käväisimme paikallisessa tavaratalossa viime hetken matkamuisto-ostoilla ja sitten kiireesti jo tuttuun Silja-Stariin, joka meidät väsyneet matkalaiset vei Helsinkiin. Siellä joukkomme hajaantui eri puolille Suomea taas yhtä kokemusta rikkaampana. Ehkäpä taas......tavataan.
Paljon ajatuksia jäi ja matkakertomus voidaankin lopettaa jääkärimarssin sanoihin: "Kun painui päät muun kansan, maan
me jääkärit uskoimme yhä."
Takaisin sivun ylälaitaan TÄSTÄ
